Hei vain. On elokuu. Ihanaa. Aivot ja ajatukset käyvät kesäkierroksia, joten katsotaas mitä minkkiä täältä tulevi. Kuten Kuttumummo sanoi ensimmäisistä juustokokeiluistaan että ihan minkillehän ne maistuivat. Kaikki voi mennä siis minkiksi, juustot sekä postaukset. Postauksissa roikkuu juhannuspostaus ja kesäkuulumisiapostaus. Tarinointeja, joita en koskaan julkaisutkaan, ehkä ensi vuonna. Saas nähhä. Jonkun kerran olen istunut konneen iäreen mutta heti on pieni ääni tullut olalle huutelemmaan että mäne jo mäne jo! Tekemistä on on on. Mutta tähän blogiporukkamme aitaamispostaukseen halusin osallistua, koska takataskustani löytyy todellakin ABC miten ei kannata toimia aitaamisen suhteen. Kiitos jälleenTsajutin Satu ja Korkealan Heikki kun pidätte yllä blogiporukkamme yhteistekstejä. Sydän tähän. Arvelin että en oo ennättänä kameraakaan kaivella kaapista mutta puhelimen muistista löysinkin otoksia. Puhelinkuvilla mennään siis tämä postaus. Aloitetaan kuulumisista.
Kuulumisia
Tänä aamuna, kun taiteilen ajatuksiani näkyvämpään muotoon, hellalla porisi muukin kuin ajatussoppani kuuppani uumenissa. Hellalla valmistui koirille ja kissoille särkiä ja ahvenia. Koitamme vähentää kaupasta ostettavan lemmikkiruuan määrää ja järvikallaa syötämme heille muutaman kerran viikkoon. Näillä suunnilla ei onneksi ole järvissä vielä rajoituksia kalan syönnin suhteen. Koirien kalasopan rinnalla porisi juustokattila. Tein pitkästä aikaa juustoa. Myönnän että vuohen maijot ovat nyt kesäaikaan menneet kanoille viilinä. Ei vain ennätä yksi emä joka paikkaan. Pikkukuttumme Sini on pitänyt meitä maijossa ja voi että mikä lypsyverinen nuori neito hän onkaan. Sinillä ei ole perillisiä, joten neitsytlypsäjänä hän lypsyttelee menemään. Sinin tätiä Rosollia olen tässä koittanut vuuen päivät saaha umpeen. Hällä oli soluja maijossa ja elläinlääkärin ohje oli että lypsyä vaan. Rosolli on muutenkin mahoton lypsettävä, joten mielellään umpeen jos hänet saisi. Sinistä pittää vielä sen verran mainita että päivänä erräänä lypsin Sinin laitumella. Irti. Irti laitumella vuohen. Kyllä vain. Luit aivan oikein! Assii johon en ihekään uskonut hetkeäkään mutta niin siinä vain kävi. Seuraava kerta ei ollut ihan niin onnistunut mutta loppujen lopuksi Sini on helppo lypsettävä. Harvoin se kinttua viskoo tai muutenkaan pelehtii lypsypöyvällä. Toisin kun äitinsä ja tätinsä.
Pullon täys vuohenmaitoa. Liittyy olennaisesti aitaamiseen tai lähinnä vuohiin,
joita aidat ei kiinnosta pätkääkään.
Hetki oli ikuistettava. Kuttu lypsetty laitumella. Irti.
Emäntätitteli natsat olkapäille tämän toimituksen johdosta.
Aitaamisesta
Aasin siltoo pitkin piäsemme aitaamiseen, vai sannoisinko vuohen siltoo pitkin. Vuohet. Nuo luojan luomat, jotka eivät kestä missään. Hyö, joille on suotu ketterät kintut ja omatoimisuutta enempi kuin toivoa saattaa. Hyö, jotka tulevat aidoista yli, ali ja läpi. Tai jos ei onnistu omatoiminen pakeneminen vuohitarhasta niin sitten huua mäkätetään. Huuetaan niin jotta koko Varmon kylä raikuu. Vuohelamme on ollut vuuen päivät pois käytöstä ja vuohet ovat laiduntaneet muiden mukana pellossa. Eräs isäntä linkosi vuohelan tolpat nurin ja eräs hieho Vappu hajotti toiselta nurkalta tolpan. Korjausta oottaa sekin kulma tällä tontilla. Vuohela on ainut, jossa vuohet on joten kuten kestäneet. Vuohela on korkeasta verkosta rakennettu aitaus. Tosin vuohi tajuaa että nitkuttelemalla verkon reikää siitä päästään läpi. Ahkera työ lopulta palkitaan ja palkintona pääsee puutarhaan maistelemaan kauden makuja kuten punaherukkaa tai tuoreita luumupuiden versoja. Nam. Tämän makuelämyksen pillaa vain yksi ihminen, emäihe, joka viipottaa vuohia kohti toistaen poispoispoispois ja sekös vasta on lystiä. Vuohista. Ei muista asianosaisista.
Muuten aitaaminen ja elläinten kestäminen laitumella on vaan jottain henkimaailman juttuja. Lampakset meillä kestää vaikka paalinarusta kyhätyssä aijassa, nautoloille pittäis olla varmaan jottain massiivitammea ja tuhatvuotisesta hirrestä rakennettu aitaus. Vuohet. Noh. Niistä puhelin tuossa aiemmin jo ihan oman kappaleen verran. Sanat ei todella riitä mitä vuohiin tullee. Eikä sovi unohtaa kanoja. Meillä on katettu kanatarha, jossa kanat pyssyy ja liikkuva kanala, jossa kanat ei pysy. Liikkuva kanala on aijattu mutta ruoho on todellakiin vihreämpää aidan toisella puolen. Ihan jos tätä assiita lähetään kanoilta kysymään. Joka ilta palautankin kukkomme Poika-Ansion liikkuvaan kanalaan mutta aamulla hän jo tervehtii viipottamalla pitkin pihamaata. Illalla sitten sylikyydillä orrelle makkoomaan rouvien viereen.
Kurkun mielestä myös ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen
ja tuuletusikkunasta ulos siis.
Eikä sovi unohtaa mehiläisiä. Osa tarhoistamme on aidattu. Meillä tässä pyöri karhun erauspentu ja viimein kävimme nappaamassa sähköt piälle aitaan. Toivon kovasti ettei pieni karhuelläin pääse hunajan makkuun vaan pystymme elelemään rauhaisasti rintarinnan täällä Varmon kukkarossa. Eikähän se mehiläisaita karhua estä, hidastaa. Toivon mukkaan käännyttää pois. Kontio on etevä ja ossaa käyttää työkaluja tahi jopa kaivautua karhulangan ali. Sellainen on mehtiemme kuningas. Neuvoton ja nöyrä on ihminen hänen voimansa eissä. Toivoa vain soppii sopuisia elonpäiviä meille kaikille.
Yksi isompi aitaprojekti on oottanut tekijäänsä. Meillähän piti olla kesäkuun alussa jo koira-aita valamiina. Ajatuksena on aidata puutarha että vuohenpahkeiset eivät pääse mylleemään herukoihin. Ne kun tulevat hatarista laidunlangoista läpi ja suuntoovat häntä pystyssä kuorimaan luumupuita tai syömään herukoita. Tulimme lopulta siihen tulokseen että helepointa on aijata ne alueet, joihin emme halluu vuohiperheen vierailevan. Noh nyt siintää elokuu ja aitaa ei ole näkynyt. Siinä samalla siis vuohien torppausaidasta tulisi koirien vapaan ulkoilun aitaus puutarhassa. Tolpat tein eli kaadoin ja kuorin vuosi sitten ja mehässä ne on nekkiin. Kuusiriukukasat oottaa hakijaansa. Ehkäpä tänä syksynä. Tänä syksynä työlistalla on todellakkiin puutarhan aitaaminen ja vuohitarhan korjaus. Puutarha aidataan korkealla verkolla ja maisemoidaan sadan vuoden työajalla kuusiriu'ulla. Tarkoituksena olisi tavoitella perinteistä riukuaitaa näkösuojaksi. Meillä on aika iso alue aidattavana ja siihen mennee riuku jos toinenkin. Kasvimaankin kun saisi aidattua niin sekin oisi vallan ihanoo. Niinhän sitä sanotaan että haaveita pittää olla.
Aitaamisen elä tee näin ABC.
A. Älä osta käytettynä lankoja. Omat aitauskamani ostin käytettynä ja sanotaanko että tätä naista vietiin kuin pässiä narussa. Eihän niissä langoissa olluna ennee mittään ehjee ja paimenkin sanoi itsensä irti aika nopiaan. Oppirahoja vai miten se meni.
Muutenkin alan tulla siihen tulokseen että rautalanka on paras aitalanka. Siinä kulukee sähkö takkuuvarmasti. Aluksi luulin että ajatuksena on pittää pedot pois laitumilta mutta nykyään aattelen että tarkoituksena on pittää elukat laitumen sisällä eikä huitelemassa pitkin kylätietä tai naapureiden kasvimaita. Vaikka varmaankin ja tiedänkin että aitojen tarkoitus on molempiin suuntiin. Pittee pedot loitolla ja laiduntajat laitumen sisällä. Mutta aitauskamppeissa ei toinna säästää. Kierrätys on kaunis ajatus tässäkin mutta harkitse mihin panostat.
B. Mutta tolppia ehkä voi ostaa käytettynä. Tutki ja harkitse.
Tolpat tosin sain ilimaiseksi ja eristimiä niin niillä on tehnyt jotakin. Meillä on käytössä kestopuutolppaa ja kuusitolppaa. Kuusista kuoritaan runkoa, veistetään pää teräväksi ja lopulta poltetaan pää. Kuusitolpissa on enempi hommaa, eivätkä ne todellakkaan ilmaisia ole vaikka ne lähimehästä haetaankin. Mikkään ei tule ilmaiseksi, ei aitatolpat eikä ne mustikat ja vatut mehästä vaan aina on joku niihen etteen työtä tehnyt. Vaikkei raha vaihtaisikaan omistajaa. Nykymaailman kummallisuuksia että kaikki mitataan rahassa.
C. Elä osta käytettyä paimenta
Kun ainut paimenesi on käytettynä ostettu ja se lyö vain nollaa eikä lähde toimimaan vaikka miten seppäisit niitä surkeita aitalankojasi, joissa todennäköisesti langat on katki ja sen tähden sähkö ei kierrä. Elä heitä vehkeellä vesilintua vaikka mielesi tekisi vaan marssi nöyränä maatalouskauppaan ja osta uusi paimen.
Lissää assiita (avautumista) aitaamisesta
Verkkovirta vai aurinkosähkö? Meillä on kokemusta molemmista. Talvella ollaan verkkovirran varassa ja kesäaikaan aurinkopaimenen. Aurinkopaimen on siinä mielessä helppo että sen voi vain siirtää sille laidunlohkolle mikä kulloinkin on käytössä. Verkkovirta on meillä lähinnä ollut käytössä navetan takana olevassa talvitarhassa.
Laitumien aitaamisessa on se huono puoli, että aina niitä saa olla seppäämässä. Tai sitten ajamassa aidan alusia. Aitaaminen, laitumet, ne on loputon työmaa. Niissä hetkissä tullee todellakin pysähdyttyä että todellako tätä ihan hartiavoimin ja vappaaehtoisesti tehhään. Ja vuuesta toiseen. Ja silti vain tehhään. Pikkusen huokaistaan ja jatketaan hommia.
Porttineuvoja käyn mielelläni lukemassa toisten postauksista kuten myös aitaamisvinkkejä. Nimimerkillä taas yksi portti tippui saranoiltaan. Aitaaminen ja portit ei todellakaan ole oma vahvuus, joten mielenkiinnolla odotan mimmoisia vinkkejä toverit kysseisistä asioista jakavat. Linkit muihen teksteihin postauksen lopussa.
Satokuulumissii
Satokuulumisista että kurkkua tulevi. Tomaatissa osassa näkkyy on latvamätää mikä kummastuttaa, koska olen koittanu pittee kastelusta kiinni tänä vuonna. Pavut kukoistaa rikkakasvisella kasvimaalla ja sipulit jakavat penkkinsä perunoiden kanssa. Viime vuuelta jäi salapottuja peltoon ja nyt ne iloisena siellä sipuleiden kanssa heiluu samalla kasvualueella. Vesimeloni on kysymysmerkki tulleeko siitä mittään. Puutarhavatut paleltui mutta jospa niistä jottain ensi kesänä. Mehtävattua on kerätty varmaan joku kymmenisen litraa (ihan hunttura arvio). Ollaan aivan vattumaiden äärellä niin ihana on ollu kipaista litra marjoja suitsaitsukkelaan. Mustikat on vielä mehässä kuten on kantarellitkin. Pienen sienireissun voisi heittee kun meille on vieraitakin tulossa. Porkkanat ovat joka vuotinen kysymysmerkki. En vain onnistu niihen kanssa. Alkukesän kuivuus kurittaa ja en vain ennätä kastella niitä niin paljon kun pittäisi. Tänä vuonna aionkin laittaa syyskylvönä porkkanan sekä valkosipulit. Uusia kohopenkkejä olen kokoillut pitkin kessee.
Ja onhan sitä piästy lähimakuihin kiinni! Sydän tähänkin.
Kerppuja ois jo pitänyt tehä mutta jos niitä hitusen saisi vielä varastoon tehtyä. Sairastapauksissa ja muutenkin kerput on hyvä lisä elukoihen niin kovin heinäpitoisen evvään jatkoksi. Varmaankin perusmaulla mennään eli pihlaja ja paju. Ja toven pittäisi varmaan pari saunavastaa tehä, ainakin jouluksi. Muutenkin tullee kesäaikaan liian vähän vastalla kylvettyä. Jospa tänä viikonloppuna kun nyt johtui mieleen. (Enpä muistanut kun vasta nyt kun luin tämän että ai niin, se vasta.)
Lopputerveiset
Elämämme solisoo tuttuun tappaan. Kaaosta on vähän joka kulumalla mutta kaikki on piäpiirteittän hyvin. Välillä väsyttää vähän enempi, välillä vähempi mutta semmostahan se on. Toisinnaan kun mielessä häivähtellee että onko tässä mittään järkeä. Koittaa kasvatella ite ruokiaan. Mutta siinä vain on sitä jotakin. Kun kerräilet aamukasteiset sallaatit pöytään, nappoot kurkun kasvarista tai haudutat teetä omasta mintusta. Tai se kun teet sieniretken kahen koiran ja yhen kissan kanssa. Siinä vaan on sitä jotakin.
Eräs lääkäri sanoi yhdessä podcastissa että meijän tulisi syyä enemmän ruokaa suoraan luonnosta. Että häntä sapettaa kun kaupassa kurkkukin on kääritty muoviin. Meille olisi terveellistä saaha ruokaa iliman välikäsiä ja muovikuorrutuksia. Saada ruokaa suoraan maasta. Tämä ajatus mielessäni otin jääkaapista vuohenmaitoa ja aloin tekemään juustoa. Ei välikässii. Vain omin käsin lypsettyä maitoa, joka ihmeekseni muuttuu muutaman työvaiheen jäläkeen juustoksi.
Kesä on ollut työläs mutta ihana. Ikimuistoisimpiin kesäpäiviin jää naapurissa vietetyt kesäjuhlat, jossa oli soittamassa DJ. Vanha rehusiilo oli muotoutunut baariksi ja heinävintti discon tanssilattiaksi. Pyöräilimme aamuyöllä kottiin ja mietin että maaseutu tarvihtee juuri tällaisia ihmisiä. Pikkusen oman tiensä kulkijoita ja haaveilijoita. Enkä oisi siinä hetkessä halunnut olla missään muualla kuin oman parikymppisen pyöräni selässä, aamuyöllä polkemassa kohti kotia. Usvan noustessa pelloilta ja ruisrääkän raikuvan laulun saattelemana ajoimme läpi kesäyön. Siinä hetkessä olin niin tavattoman onnellinen, että juuri myö saamme assuu juuri tiällä.
Siellä missä ei ole mittään, siellä on kaikki.
Kasvuvyöhyke 1
Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html
Kasvuvyöhyke 3
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia
Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat
Comments