On aika herätä talviunesta ja riisua talven painava nuttu. Samalla kun muuttolinnut pallaavat, samalla valluu taas elämä minnuun. Joutseniin huudot ja teerien aamuinen kukerrus pumppaavat elämää päästä varpaisiin, sielusta sydämeen. Pikkulinnut kahtelee puhistettuihin pönttöihin että joskos sitä tähän mökkiin tänä vuonna perhe perustettaan. Se on suloista. Kahtoa lintuparin kurkistelevan pönttöön sisälle. Ihan kuin voisi lukkii heijän ajatukset. Puhistelimme lintujen asumuksia ja oli ihana kahella miten asuttuja olivat melkeestään kaikki. Yksi pönttö oli tosin toimittanut huussin virkaa. Asuttujen pönttöjen petivaatteina oli käytetty lampaanvillaa, koirankarvaa, lehmänkarvaa. On varmasti olleet pehmiit petivaatteet lintupienoisille. Usseemman vuuen pönttöemäntänä toimineena tiiän jo vähän että tuohon asettuu sieppopari, tuohon sinitiijaiset. Varisperhe näkkyy myös kantelevan pesätarpeita paikoilleen. Puuhoo riittää joka nurkalla minne katseensa vain laskee.
Eletään myös sitä aikoo että munien kanssa on tuhrattu pimmeessä. Supatellaan kanarouvalle että annaha mie katson joo, onko nämä lähteny kehittymmään. Valaisu lampulla munan läpi paljastaa hämähäkin seitin eli toisin sanoen kuoren sisällä on elämee. Nyt tosin on niin, mitä vähän olen epäillytkin. Pääkukkomme Hanoi Rocksin lipas alkaa olla ns. tyhjä. Ihana silkkikanamme Rokkikana on hautonut viittä munaa pienen kanankehonsa alla mutta kehitystä ei ole tapahtunut. Perheonni ei nyt ainakaan noista Hanoi Rocksin munista tule. Rokkikana on maailman kultaisin kanaäiti. Vaikkakin kanalan hierarkian pahnan pohjimmainen. Hyö tosin assuu nyt omassa pikkukanalassa, helläsydäminen kun olen. Hanoi Rocksille olen luvannut eläkeviran tällä tontilla niin kauan kun kinttu nousee. Joten hänellä on oma pieni kanaparvi karjakeittiön puolella. Kanamaailma on julma. Eräänä kesäaamuna korviini kantautui hirmuinen mylläkkä pihamaalla. Hanoi Rocksin omat pojat olivat porukalla antamassa isäukolle ns. Koivuniemen herrasta. Siinä sitten idän hitain emäntäkin nappasi kumpparit jalkaan ja harjan varren kätteen ja huuto raikui läpi Varmon nyt riittää! Harjan varsi oli varsin henkinen tuki, sillä ei tehnyt mittään. Mutta olihan se vakuuttava näky nuorisoparven mielestä kun naisihminen juoksoo tukka putkella karjuen ja harjan varsi astalona.
Isäukko nyypötti kottikärryn vieressä ja sadattelujen saattelemana pojat laitettiin ulkotarhaan ja ovi säppiin. Seuraavalla viikolla meillä olikin sitten kukkopaistia useempana päivänä. Tilallamme on valitettavasti niin tiukat ja napakat siännöt että ken porukalla toisiin kimppuun käy, hyö porukalla myös joutuvat vastuuseen. Liekö yksisilmäinen kukkomme Poika oli katsonut sillä ainoalla silmällään tilannetta tarkkaan. Koskaan en tavoittanut Poikakukon ja Hanoi Rocksin välillä riitaa. Tiiän kyllä että eläinmaailmaan kuuluu vallanvaihto. Ylintä valtaa kuitenkin käyttää emäihe. Vastuullani on kuitenkin rauha ja harmonia, niin navetassa kuin sen ulkopuolella.
Ei tule siis tipuloita meille. Toisessa kanalassa oli myös haudontapuuhat. Siellä eräs nuorikko oli mielestään valmis äidin rooliin ja hänelle se mahollisuus annettiin. Paha vain että joku söi ne muutamat munat. Voi että kun joskus pääsisi tuonne kanan pään sisälle että mikä roti tässä hommassa on. Toinen koittaa herätellä äidin vaistoa ja toinen syö toisen hartaudella hautomia munia. Evväät kanalassa pittäisi olla kyllä tasapainossa, siitä ei luulisi johtuvan. Aion lisätä verhoa kanalaan ja tehä pesistä piiloisammat. Josko se auttaisi assiiseen.
Kevät tuo mukanaan myös kevätsekoilua, vuohet ovat ottaneet omatoimimatkat ohjelmaan jälleen. Milloin heijät tavoittaa heinävintiltä, milloin navetan ovelta notkumasta. Välillä isköö kiima ja silloin kävellään emän perässä huutaen kovvaa ja korkeelta hanki meille pukki! Kun pukkitinderistä ei tule mätsiä vaikka kuinka kahtoisi niin ei auta kuin tyytyä pihan ainoaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Kuohittuun lampaaseen eli oinaaseen. Rocky ei ole tästä kunniasta kovinkaan otettu. Vaikka kuinka vuohineito kieli pitkällä perässä kulkisi ja hännällä viehkeästi vispaisi.
Monenmoista heräämistä siis farmilla on tapahtunut. Tästä se taas lähtöö, uusi kasvukausi ja koko kesä pihalla. Kevät on tullut ja elämä sen mukana. Ei tarvita pimennysverhoja eikä herätyskelloa. Ystävien palluu ja heijän tervehdyslaulunsa karistelloo itsepintaisimmatkin talviunen rippeet. Tervetulloo ystävät, on teitä pitkä pimmee ootettukin!
Kommentare