top of page
Writer's pictureVilla Varmo

Joulupaketteja ja vuosi 2024 kohokohdat

Meillä oli lunta ja sitten ei. Marraskuu on ollut sanalla sanoen mielenkiintoinen. Taivaalta on tulluna kaikkea muuta paitsi niitä kuuluisia mummoja. Jos yhen toiveen joululistalle toivoisin oisi pakkasta pliis ja lunta tuppaan. Luntahan tullee nimittäin tuppaan kun ovesta vettää sopivasti.


On joulukuun ensimmäinen sunnuntai ja omavaraisbloggaajat ovat koossa jälleen. Kiitos Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki tästäkin vuuesta kun olette ohjanneet meitä. Tein tuossa alkuviikosta postauksen marraskuun kuulumisista, sisältää mm. murtuneen käden ja ruuhkautuneen työjonon. Tästä postauksesta olisi nimittäin tullut pitkä kuin näläkävuosi kun oisi kuulumissiin kautta kurvailtu paketteihin ja vuoden kohokohtiin.


Pakettiin, jottain ommaa jottain kierrätettyä


Aloitetaan pakettiloista. Lahjat ovat vuosiin mittaan menettäneet merkitystään. Monella on jo aika paljon materiaa ja vähän siihen piälle tavaroo. Siksi tuntuu hankalalta mitä sitä veisi, toiselle iloksi antaisi. Olen ajatellut eristettyjä koronavuosia, kaiken yllä leijuvaa kiirettä. Paketoimmekin tämän vuuen paketteihin kaikista tärkeintä, aikaa ja läsnäoloa. Menemme kyllään, istumme kahville ja haastellaan. Se on varmasti monelle arvokkaampi kuin yksikään tavaralahja. Monneen paikkaanhan sitä ei ennätä että ei menisi joulu pelkäksi hölkkäämiseksi. Sekkään ei ole mukavaa, jos pyhät on aikataulutettu.


Vaikka materia saa toisinaan hermot kirreelle, annamme myökin lahjoja. Sujautammekin kääreen alle hunajaa ja ommaa lankaa. Haaveilen että tekisin enempi lahjoja ihe, kenties kruunukynttilöitä mehiläisvahasta, voiteita ja kestoelmua mehiläisvahasta. Toistaiseksi näin ei ole käynyt mutta ehkä tammikuussa aloitan värkkäämään vuuen 2025 joululahjoja. Syötäviä annamme ylleensä suklaan muodossa, ei kovinkaan omavaraista. Helppoa on myös leipaista kuivakakku, pipareita tahi piirakoita. Elläimiä ei tietenkään pie unohtaa ja navetan väelle olemme tehneet kesäaikaan kerppuja ja hyö saavat jouluna niitä herkkuina. Lisäksi pienet palat leipee ja porkkanoita. Kesäkurpitsa taitaa kaikilla tulla korvista. Kanitkin olivat kuskanneet oman kesäkurpitsan palansa papananurkkaan. Ei emä ennee tätä meille. Kellarissa tosin köllöttelee vielä kolme mahtaisaa kurpitsaa. Niistähän sitä leipoisi kesäkurpitsakakkua. Voi kun saisin jonnain päivänä ohjeen naputeltua tänne blogiin! Se on maanmainio suklaakakku.


Vaikka lahjat ei olisi oma tekemiä, hyvä vaihtoehto on myös kierrätys. Tänä vuonna aiotaan hankkia enempi lahjapuolta kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Kesälahden Sovintolan Kirjakammarista, jonne voi lahjoittaa itselle tarpeettomia kirjoja, kävin ostamassa muutamalla eurolla kirjoja kuusen alle. Paikallisesta kierrätyskeskuksesta ostin ihania maalaismaisemallisia peltipurkkeja ja aion täyttee ne jollain herkuilla ja antoo jouluilloo etteenpäin. Voisihan sitä kehitellä jonkin oman hunajamakkeisen. Hunajavuohenmaitotoffeen esmerkin tahi kinuskikastikkeen. Tai saippuaa. Vielähän tässä ennen joulua ennättää touhuta semmoistakin. Tosin saippuan pittää antaa kypsyä ennen käyttöä.


Vuuen 2024 kohokohdat


Vuuen 2024 kohokohat keskittyvät aina kessään. Ensimmäisenä mieleen nousee sipulit ja pensaspavut! Miten en ennättänyt kitkemään ja hoivaamaan mutta oi että kun olemme saaneet laittaa edelleen ruokiin ommaa sipulia. Omenasato oli myöskiin silimiä hivelevän suuri. Saimme taas satoja litroja ommaa mehua kellariin. Mustikkahuuma vei mukanaan ja keräsin 70 litraa mehtämustikkaa. Vadelmat saivat myös villiksi ja aamun ensi tunteina hipsin vattuja kerreemään. Myöskin kesäöitä vietin vattupuskassa. Oi niitä aikoja!


Jotenkin vuuen kohokohat nivvoutuu kesäaikaan. Se on aina eniten mielessä. Kaikki muu on sellaista tasaista huttua. Polttopuuhommia ja uunin lämmitystä. Talviajan kohokohtaan kuuluu avantosauna, jossa käyn kerran viikkoon. Paitsi tänä syksynä. Olen ollut erittäin sidottu sänkyyn, sillä sairastelukierre on olluna aikamoinen tänä syksynä. Mahatauvista siirryttiin neljän viikon yskään ja neljän viikon yskästä nielutulehdukseen. Kovia on ajat mutta josko se tästä. Jopa hengittäminen koskoo nieluun. Joulua halluisin kovasti jo laittaa. Jos sitä särkylääkkeen voimalla hipsisi vinttiin hakemaan valoja ja joulukalenterisukan lapsukaisille. Olen tavaton jouluhössö, ollut pienestä saakka. Onkin ihana että lapsukaiset ovat samanmoisia joulun rakastajia kuin äitinsäkin. Voijaan ihan porukalla hössöttee ja isäntä huokailla että ei taas. Isäntä oli avannut tässä taannoin radion ja mikäs se sieltä raikuikaan kuin jouluradio. Kanava oli kuulemma vaihtunut, ei ennättänyt sitä kissaakaan sanoa. Tykkeen joulussa kaikesta, ruuasta, lahjoista, tunnelmasta. Nätisti katettu pöytä aattona, kuusen tuoksu ja lapsiin jännitys. Ne aion tallettoo mieleni sopukoihin. Ainut mistä en pidä joulussa on joulusiivous. Sen jos raaskisi ulkoistaa toiselle. Aiheuttaa murheita ja harmaita hiuksia. Haaveilen että jonnain päivänä konmaritan koko talon, jos sitä myöten siivouskin muuttuisi mielekkäämmäksi.


Kiitollinen olen jokkaisesta vuuesta täällä maalla. Että uskallettiin lähtee ja kokkee, enemmän elämää näkkee. Omavaraisempi elämä tuntuu omalta. Sitä on hankala selittää. Työtä on enempi, mutta elämää enempi. Ei ole sen parempaa kuin ajatella että nämäkin perunat kasvatettiin ihe, tuokin liha mehästettiin ihe, tämänkin maijon hain pihan poikki. Huokaista ihastuksesta kun paistinpannulle rikottu kananmuna pittää sisällään oranssin auringon.

Jos en ennätä ennää tänä vuonna kirjoitella niin toivotan oikein hyvvää joulua siulle. Revontulet ovat olleet ussein riemunamme kuluvana vuonna. On onni saaha ihhailla niihen tanssia yötaivaalla, tähtien tuikkiissa ja lämmön liekin lepattaissa rinnassa.


Muihen teksteihin pääset kuvan jälkeen olevista linkeistä.





Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 7



68 views1 comment

Recent Posts

See All

1 Comment


Hyvää joulua Sinulle! toivottavasti sairaus kierre päättyy nyt tähän😍 Mirja, Korpitalo

Like
bottom of page