Hei vain. Syyskuu. Se saapui taas niin äkkiä ja yllättäin, erittäin tarpeellisena. Pimenevät illat höllee päivähölkän pittuutta ja tuppaan kerrännyymme aikaisemmin. Kesä tullee eleltyä pitkälti ulukona. Tervetullut muutos on kerräytyä kodin seinien sissään.
Kasvukausituotokset ovat tänä vuonna olleet iloisia yllätyksiä. Kuten aina. Voi kasvimaapoloiseni, jonka kitkin ehkä kahdesti koko kessään antoi isoimman sipulisadon naismuistiin ja papuja kympin ämpärillisen. Vaikka niin huonosti hoijin, liekö ajatukseni tunteneet että vain vahvimmat seleviää tällä tontilla. Jossain vaiheessa kessee puren aina hammasta ja päätän siirtyä pelkästään keräilijäksi. Luppaan unohtaa puutarhuroinnit ja ellee ainoastaan mehän antimilla. Mutta kuinka se puutarha yllättikään. Taas kerran. Tämä postaus on tuttuun tappaan osana Suuntana omavaraisuus blogiporukkaa ja kanssakirjoittajien teksteihin löytyy linkit lopusta. Suunnataan meijän kasvukauden kuulumissiin. Kiitämme jälleen Tsajutin Satua ja Korkealan Heikkiä postausporukkamme ohjaamisesta.
Päivän ja yön selkeä ero saapuu syksyn mukana
Marjameiningit 2024
Kasvukauden 2024 marjarieha alkoi lakastamisella ja merkittäviä onnistumisia ei tänä vuonna tullut. Muutama purkki pääsi viime vuotisiin hillojen toveriksi maakellariin. Jotenkin tuntui että parhaimpaan lakka-aikaan ei olluna sitä kuuluisaa aikaa. Sinne jäi lakat soille, jos niitä oli. Iloisena yllätyksenä ja marjastuksen mustana hevosena kärkikahinoihin kiilasi mehtävattu. Ja niitä nimittäin riitti! Voi sitä marjahulluuen määrää. Ei olla minnään vuonna syöty näin paljon mehtävadelmia kuin nyt. Litroittain pakastin. Enemmän kuin sen kymmenen mitä jossain postauksessa horisin. Laatu oli priimaa, marja issuu ja maukasta. Toivottavasti ensi kesänä saamme jatkaa tätä mehtävattuilun ilosanomaa.
Marjoista seuraavana mennään mustikkaan ja voi pojat miten sitäkin oli ja issoo! Viimeksi viis litraa raapaisin, kyllä kirjaimellisesti, raapasin pihan läheltä ja yllätyin niin iloisesti. Varvikot notkuivat maata myöten issoo ja maukasta marjaa. Mustikkaa olen keränny enempi kuin koskaan ikänä, lähemmäs 70 litraa tänä vuonna. Parasta on ollut että ollaan syöty tuoreena viikoittain mehtämustikkaa. Lähtökuopissa ollaan vielä puolukan suhteen. Puolukka ei mikkään mieli marja ole, mehuna ja hillona mennee kyllä. Puolukka-apajat on täysin kopasematta vielä, ei mittään hajua tulleeko niitä. Mustikkamailla on jonkun verran puolukkoo ja sopinooko toistoo ihteeni että marja on issuu ja maukasta. Karpalogeimit olen parina vuonna jättänyt täysin välliin. Pakastimessa on edelleen ylivuotisen ylivuotista karpaloa mutta jos sitä tormistautuisi vaikka karpalokiisselin suhteen ja alkaisi tekemään säännöllisesti. Mitä työ muut teette karpalosta? Pahimpaan flunssa-aikaan olen smoothieiden sekkaan kirpsakoita marjoja nakellut. Muita marjoja meillä ei sitten kerätäkkään. Aroniat tuntuu jäävän usseimmiten pakkasseen. Niistä ei ole tulluna uutta suosikkia. Mehtämarjoista pidän. Niihen etteen ei nähä työtunteja, pelkästään kerruutunteja sekä loputonta löytämisen illoo.
Puutarha
Puutarha. Tuo paikka jota ajattelen ussein, jossa en ennätä puuhata tarpeeksi. Kurkut ovat omalla mittapuulla onnistunneet hyvin, tommaatit tuottaa satoa runsaasti, paprika taisi vielä kukkiakin. Tuli sen verran myöhään laitettua. Vesimeloni tekköö pieniä palluraisia, jotka jo hetken päästä mustuu ja puttoo pois. Liekö epäonnistunut pölytys vai mikä lie. Kesäkurpitsa puskoo uskolliseen tappaansa kurpitsoo ja paljon. Raastetta laitetaan joka ruokaan ja aterialle ja jopa suklaakakkuihin. Voi mie onneton kun en saa ohjetta ajoiksi laittoo mihinkään ilimoille.
Seuraavana taltiointeja satoyllätyksistä. Iloisia yllätyksiä, aina!
Mehästä ja pihasta.
Porkkanat ja kesäkurpitsat harvensin että maahan jääneet jaksaisi kasvaa kokoa.
Kurkkua kaikissa muodoissa
Tommaatit vanhempien kasvihuoneesta, omat oottaa punastumista.
Sipulit onnistui ihanan hyvin. Ilo on suuri!
Papusato yllätti omavaraistelijan
Omenoita mehustutettiin kahesta tallouvesta yli 100 litroo, vai oliko se 150 litran kantturoissa. Pitkälle kevvääseen riittää mehut kumminniin. Mummot kun vielä tärräyttää toimintavahvuuteen Mehu-Maijat niin viinimarjatkin muotoutuvat mehuksi mummoloihen taitavissa käsissä. Viinimarjasato oli heikohko, ei niin runsas kuin tavallisesti. Paljon pittäisi sielläkin ennättää leikellä ja tukea pehkoloita. Marjat on puutarhasta kerräilty ja eräs, joka odottaa nyt vuoroaan on pähkinäpuu. Ensimmäinen kerta kun korjaamme satoa kysseisestä puusta. Saapi antaa vinkkiä. Kysseessä on Mantsurian jalopähkinä tai mikähän se toinen vaihtoehto oli. Amerikan jalopähkinä? Puista vielä mainitakseni luumu- ja kriikunapuut oli aika sadottomia tänä vuonna.
Perunan varret oottaa leikkuutaan. (Edit. ei odota, isäntä ja lapsivahvuusjoukkio lähti niittämään perunanvarsia). Nyt tullee nättiä ja silosoo pottua uuelta alalta. Satomäärän luppaan paljastoo seuraavassa postauksessa. Iloinen yllätys oli myös sipulisato. Punasipuli tosin tukehtui rikkojen alle mutta keltasipuli porskutti ja erräät yksilöt ovat kämmenen kokoisia! Voi että miten ilahdutti kun korjasin sipulit kuivumaan. Kehittelin myös erittäin hienon kuivaussysteemin vanhasta hyllystä ja paalinarusta. Valkosipulissa oli välivuosi mutta tänä syksynä yritellään laittoo nekkiin maahan. Porkkana epäonnistui kuten joka vuosi. Muutamia maistiaisia on kuitenkin sieltä saralta luvassa. Liekö pittäisi kokkeilla syyskylvöä niilläkin. Lanttua ja naurista tullee pienet määrät, onnistumisen ilo on satoa suurempi. Ees muutama yksilö nakottaa nätisti penkissä!
Olen melkeestään kokonaan jättänyt perinteisen kasvimaan taa. Se ei sovi ommaan viljelytappaan, rikkoja en ennätä nypeltää eikä se pidätä vettäkään samalla tavalla kuin kohopenkit. Kasvulavat ja kohopenkit tuottaavat paremman sadon. Tänä vuonna onkin toiveissa syksyn mittaan koota kaikki alat uusiksi, niitä ei ole runsaasti, mutta kohopenkki on sadoltaan suotuisa. Vaatii siis ahkerasti lannan kuskausta, joka sekkiin on kesken. Navetassa pittää tehä muutamia muutostöitä ennen talavea ja nyt pittäisi joutua linkoomaankin hunajaa. Hunaja on aiheuttanut huolta ja murhetta. Puhallin on puhissut linkoomossa ja lopulta nöyryimme ostamaan kosteuden poistajankin.
Viimeisenä vinkkinä sanoisinkin, jos jottain tästä postauksesta tulisi jäähä mieleen:
Hyvän sadon a ja o on kasvualusta. Kuohkea, vettä pidättävä ja multava maa, jossa lierot ja muut maan matoset tekköö työtänsä.
Nyt on riennettävä hunajahommille, nauttikkeehan muihen teksteistä!
Kasvuvyöhyke 1
Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/kasvukausi-24-palovammoja-ja-toipumista
Kasvuvyöhyke 2
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/09/trimmeri-ja-muita-mokia.html
Kasvuvyöhyke 3
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18508
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvukausi-2024
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2024/09/syyskuu.html
Mahtava mustikka sato! On se hyvä, että aina kasvimaalla jotain onnistuu 😍
Mirja, Korpitalo