Hei vain. Omasta mielestä tulin pitkästä aikoo kirjottelemaan kuulumissii. Tässä on jo jonkun aikoo olluna sellainen tarve kiäntyä sissäänpäin. Kuulostella ommii kuulumissii ja ajatella vain. Kiirettä on ollu sen verran mitä ihmismieli tekköö ja taitavahan se mieli siinä on. Kovasti koitan murtoo ommii ajatusmallia entisestä elämästä. Entinen elämä on myös tulluna kolkuttelemaan kehhoon. Samat oireet saapuivat kuin neljä vuotta sitten, hampaita vihloo ja mahhaan koskoo taas niin paljon ettei sanat riitä. Nyt vielä tähän näköhäiriöt niin ollaan samassa pisteessä kuin neljä vuotta sitten. Koitan stopata tätä kierrettä ennen kun tarvijaa tilata ambulanssakyytiä päivystykseen. Miettinä olen sitä että ensimmäiset uupumisoireet tulivat lähemmäs 10 vuotta sitten, seinä nousi pystyyn neljä vuotta sitten enkä ole ns. onnistunut kuntoutumaan. (Onnistunut kuntoutumaan. Voi luoja mitä se kertookaan nykymaailmasta ja ihestäni, että sanavalinnat on tuollaiset). Vuosi kun on vaihtunu ja ihmiset jottain luppailoo niin olen luvannu, että tämä vuosi on miun vuosi. Viimein pittää laittoo ihtensä ja terveys etusijalle. Mitä kaikkea siihen sitten nivvoutuu, että ihminen uupuu alta kolomekymppisenä ns. ihan tavallisseen elämään? Lyhykäisesti sanottuna liikoo kaikkea muuta, vähiten ommaa ihteä. Uuvahin siis siellä entisessä elämässä eikä niitä rikamia tullut korjatuksi silloin. Vähän teippiä piälle ja kaasu pohjassa etteenpäin. Teipit irtoiloo jälleen ja koitan koota palasia yhteen. Eihän siitä ehjee tule mutta jospa kestäisi edes kasassa.
Mitäs tilalle kuuluu? Uusi talavitarha märehtijöille on olluna menestys. Siitä ei ennee oo karkailtu. Kanaset pisti munahanat auki ja innokkaimmat oisi valamiita jo hautommaan. Kanakantoo täytyy nyt uudistoo, joten toivotaan että haudonnat mennee maaliin tänä vuonna. Haaveilin niistä itäsuomalaisista alhoista ja muutamia meillä onkin. Täytyy kysellä saisinko kaverilta hornionkantaa kun alhon siitosmunat saapi hakia aika ettäältä. Mehiläisille tein oksaalihapotuksen eli punkin torjunnan joulukuun lopulla ja kaksi pessää näyttäisi menevän talavitappioon. Sinänsä harmi juttu.
Kevvään merkkejä en odottele vaan ihan vietän tätä tavallista tammikuuta. Jokkainen ellää tyylillään mutta minkä somea tässä harvoin nyt olen vilikuillut niin siellä toitotettiin heti tapaninpäivän jäläkeen, että kevät tulloo ja tuntuupa kevväältä! Mikä meitä nykyihmisiä vaivovaa. Miksi myö emme voi vain voisi olla tässä hetkessä. Eletään keskitalavea, tammikuuta, viimesimmän tiijon mukkaan kysseessä ei ole kevätkuukausi. Vaan niin, jokkainen taaploo tyylillään. Siksi olenkin kokenut, että parempi olla somen tavoittamattomissa ja nauttia ihan tästä vesisatteisesta tammikuusta. Somesta puhheen ollen olen siirtänyt videopuolta tuonne tuben puolelle. Instagram on jo pidemmän aikoo tuntuna "ei omalta kanavalta". Luulen, että tämä blokkiin kirjottelemaan siirtyminen ja videot tuben puolelle on hiljaista irtiottoa hektisestä IG-maailmasta. Se oli hauskoo niin kauan kuin sitä kestää/kesti. Enkähän tiiä todellisuuessa hiljeneekö IG-tili vai ellääkö se vain hiljaiseloaan. Herräileekö se sitten kevätkuukausina muun maailiman kanssa talavihorroksestaan.
On aamu, joten siirryn nyt päivän askarreisiin. Tammikuista talavikuukautta sinulle. Nautittaan nyt ensin tästä talavesta ja loikoillaan ihan ajan kanssa. Kyllä se kevät meitä omavaraisuudesta haaveilevia taas kunnolla juoksuttaa niin leppäillään nyt minkä ehitään ja tuntuu se saapuva kevät sitten entistä ihanammalta.
Comments