Hei vain. Liekö influenssa vai mikä lie lenssu löytänyt tiensä Varmon kukkaroon. Valvotti viime yönä kolome tuntia, olo oli vain kehno. Kuussatanen burana tuuditti sitten kolomen tunnin valavomisen jäläkeen unten maille. Aikamoista liskojen yötä joutui kyllä viettämään. Muistan vain isännälle sanoneeni että aika kamalia unia näyttää.
Aamutöille sitten navettaan as usual. Keli oli kuin pairrammassa huhtikuussa. Pysähyin kuuntelemmaan lintujen sirkutusta. Liekö se tekköö nyt aikaisen kevvään kun talavikin alakoi niin aikaisin. Navettaanhan en tietenkään päässyt sisälle. Navetta on montussa ja veet olivat valuneet ja jäävyttänneet oven kiinni. Hakkasin lapiolla jiätä oven eistä. Lopulta kun hikipäissäni piäsin sisälle sanoin kanoille että huomenta vain, liekö nyt sydän pysähtyy. Sanoin varmaan turvakseni jos siellä vaikka joku elevytystaitoinen oisi ollut. Miten lie kanoilla onnistuu nokasta suuhun puhallus ja rinnan painallus. Varmaan siinä vaiheessa tulisi ihelle herätys karjakeittiön lattialta kun kuulisi vuohien rymistelevän rehuhuoneeseen.
Ootan vielä kauneita talavipäiviä. Lumisia puita ja kuivia pihoja. Vettä lilluu nyt joka paikassa ja on plus asteita. Miten se nyt tälleen keskellä kauneinta helemikuuta. Isäntä lähti biikelmummua viemään mehälle. Jänismehtyy loppuu tälle viikkoa meillä. Aina se kausi pyörähtää niin nopeaan. Tänä vuonna ei ole olluna suotuisat mehtyykelit. Lunta on niin paljon ettei mummu ole oikein piässynnä hyville ajoille.
Taijan tästä siirryskellä viikonlopun ratoksi rukin iäreen kehreemään. Liekö jäisi sinne sitten tauvit ja muut kolotukset. Vai liekö ihan lämmittäisi päiväsaunan ja pistäisi pitkäkseen lauteille. Lunssissa on se hyvä puoli että pittää pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan eloaan. Sitten sitä ossaa kahtoa ihan uusin silimin arkeaan. Kun ei ole ympärillä nenäliinavuoria ja hien pieksemiä lakanoita.
Ihan tavallinen arki jota elellä hissukseen. Se on ihan parasta elämee se.
Viimo kevväisessä kuvassa Inkeri kurkistaa vieläkö on elämee hangen alla
Comments