Sukellus kehruun saloihin ja pääsiäisperinteistä

Enpä oisi ikinään uskonut minkä maailman kehrääminen avaa. Sielu asettuu paikoilleen ja itse löytää paikkansa sukupolvien ketjussa. Kun mummokin osasi, isomummokin. Isomummin rukilla teen säiettä ommiin lampaiden villasta. Hurjuutta ja suoranaista hulluutta! Kun miettii aikaa kymmenen vuotta taaksepäin olin siistissä sisätyössä ja rivitalossa. Nyt maatilalla kotitarvefarmin emäntä. Niin se elämä heittellöö. Hyvässäkin!

Kolme vuotta sitten tuhrasin kehruukurssilla enkä saanut aikaiseksi yhtään mittään. Toisena viikonloppuna korona kaatoi sänkyyn, joten kehruukurssini jäi hyvinkin tyngäksi. Silti, silti ja koskaan en ikinä oisi uskonu että jonnain päivänä järjestän itse kehruukurssia! Tai siis kehruuseen tutustumispäivää. Sunnuntaina 27.4.25 klo 10 - 16 sujuttelemme kehruun saloihin täällä kotopuolessa Kesälahella, aina niin ihanassa Sovintolassa. Ilmoittautua voi miulle sähköpostitse villavarmo@gmail.com. Mittään ei tarvihe kehräämisestä tietää tai jos siulla on oma rukki, jonka kanssa halluisit tulla tutuksi niin yhessä voimme tutustua rukin sielun maailmaan.

Viikko on ollut lämmin. Taimet oottaa koulimista, lampaat keritsemistä, navetta tyhjentämistä ja kohopenkit kokoamista. Koitan nyt potkia ihteeni vauhtia ettei kesä pääsisi ihan yllättämmään. Seurasin eilissäpäivänä mehiläisten lentoa. On tavaton onni että kaikki pesät selvisit talven yli. Suunnaton suru oli viime kevväänä juurikin pääsiäisen seutuun kun neljästä pesästä kolme oli kuollut. Tällä hetkellä pesiä on yhdeksän ja se on hyvä näin. Olen miettinyt myös toisenlaisia pesämalleja, vähän sellaisia villimmän olloisia asumuksia ja luonnollisemman tavan antamista ellää mehiläisille. Pölkky tai olkipesiä.

Tällä viikolla kehitin myöskin omavaraisuustaitoja ja kaadoin kaksi kuusta. Hurjaa! Ihan viimeisen vuuen aikaan olen opetellut sahhaamaan moottorisahalla. Siinä kyllä pystyvyyden tunne kasvaa kun päivän sahhailee ulkosalla. Tuo suurta onnea ja illoo että mie tein sen, osasin ja pystyin!

Pääsiäisen suunnitelmia on polttopuiden teko. Ollaan myöhässä aikataulusta mutta se nyt ei yllätä kettään. Toiveissa olisi myös koulia ne taimet ja siivoilla pihhoo talven jäliltä. Myrskyt ova kaataneet puita ja muutenkin kovat tuulet lennätelleet oksia. Lampaksiin kerinnät ovat myöskin ajankohtainen ähvääri. Tosin yhtään nyt en tiiä teettäisinkö villoja langaksi, myisinkö raakavillana vai pistänko kohopenkkien pohjalle. Villan hautaaminen penkkeihin tuntuu kyllä äärimmäiseltä haaskaukselta. Ehkäpä kuitenkin nyt ensin keritään ja sitten mietitään.

Tännään perimätiion mukkaan pittäisi kelloja kilistellä pihamailla ja emännän kävellä keritsimien ynnä muihen esineihen kera ja karkotella kiira. Isäntä saapi kuuleman mukkaan kirves käissä kiertee tonttinsa. Tän päivän hommat onkin sitten tiijossa. Ihanoo pääsiiseen aikoo!

 »Kits kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle!» Lähde: Taivaannaula